Painonpudotusta ja polven kuntouttamista #1

Painonpudotusta ja polven kuntouttamista #1

En koe, että mun pitäisi piilotella tätä asiaa ja no, tämä blogi on mulle paikka, jossa jaan ajatuksiani ja sen sellaista, joten nyt päätin ruveta kirjoittamaan jostain muustakin välillä. Ja tämä "aihe" tulee olemaan enemmänkin projekti, jota oon suunnitellut jo pari kuukautta. Jos sua ei kiinnosta terveyteen liittyvät asiat, voit sulkea välilehden nyt. Korostan kuitenkin, etten viittaa tuolla painonpudotuksella tällaista perinteistä laihdutusta, että näyttäisin paremmalta tai muuta sellaista. Oon kuitenkin puhunut täällä itsetunnosta ja sanonkin siis, ettei tällä ole mitään tekemistä oman itsetuntoni kanssa. Rakastan itseäni ja sen vuoksi tämän projektin myös toteutan.

Eli, pari kuukautta sitten polvessani naksahti liikunnan lomassa niin pahasti, etten päässyt kävelemään. Kävin monta kertaa lääkärillä ja sain epämääräisen "kierukka paskana ja eturistiside paskana myös, ehkä"-diagnoosin. Lääkäri ei siis ole osannut tarkasti sanoa mikä polveani vaivaa ja ei, en ole menossa leikkaukseen. Olen kuullut, että kuntouttamisella pärjää pitkälle ja niin kauan kun polvi kantaa eikä häiritse liikaa elämää, ei ole mitään hätää. Lääkärikäynnit olen lopettanut. Niihin menee sen verran rahaa, ettei mulla pienellä opiskelijalla ole varaa moiseen potaskaan, varsinkaan kun käynnit toistavat aina samaa kaavaa. Ensin polvea käännellään ja väännellään, kysytään sattuuko, ja sen jälkeen ihmetellään, mitä sille polvivärkille oikein tehtäisiin.

Polvivamman takia en moneen viikkoon saanut jalkaani suoraksi kokonaan, vaan jouduin sillä tavalla jännästi nilkuttamaan polvi koukussa, jos halusin päästä paikasta A paikkaan B. Pari ekaa viikkoa kävelin keppien kanssa, mutta heitin ne sitten mäkeen. Nyt polvi on jo parempi, saan jalan suoraksi ja kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta välillä tulee takapakkeja. Näillä takapakeilla tarkoitan samanlaista "en saa jalkaani suoraksi"-tilaa. Polvessa siis välillä menee joku juttu jumiin niin, etten saa jalkaa suoraksi ja käveleminen sattuu. Viimeksi tällainen kohtaus sattui tänään, mutta sain lopulta polven naksautettua mystisesti, eikä enää satu ja jalkaa on mahdollista suoristaa ilman ongelmia ja kyyneliä. Pahoittelen muuten epämääräistä sanastoa, toivottavasti joku tajuaa, mitä yritän selittää!

Tänään siis heräsin pahemman kerran. En vain voi elää näin; ilman leikkausta ja vähät välittämättä mitä polvelle kuuluu. Oon niin helkutin laiska, etten ole yksinkertaisesti vain saanut aikaiseksi minkäänlaista kuntouttamista. Polvi on nyt saanut levätä tämän pari kuukautta ja nyt on viimeinkin aika tehdä jotain, muuten en kävele enää eläkeikäisenä - ja silloinhan elämä vasta alkaa kuulemma!

Ajattelin siis päivitellä tilannetta aina tänne blogiin välillä luki niitä postauksia joku tai ei. Lähinnä itseäni varten tämän teen ja joo, myös sen takia, että projektista tulee julkinen, enkä kehtaa lopettaa kesken. Tämmöiselle laiskiaiselle tekee hyvää tuoda julki asioita, koska vaikka oon laiska, mulla on kuitenkin ylpeyteni :D Ja vaikka kyse onkin terveydellisistä jutuista, kuntouttaminen voi aina jäädä unholaan, kun uppoutuu pelaamaan jotakin peliä jne... Fiilisten ja etenemisen ylös kirjoittamisesta on siis hyötyä ja se motivoi. Wordiin kirjoitukset vain hukkuisivat.

Ja siitä painonpudotuksesta. Ei, mä en oikeasti tee tätä pinnallisten syiden takia. En ole ylipainoinen tai mitään, mutta kyllä sitä ylimääräistä löytyy sen verran, että se on haitaksi mm. polville. Kiinteys kun ei ainakaan ole haitaksi + keveneminen palvelee polvia, lonkkia ja niin edelleen. Tämä kokemus jotenkin pisti tulta perseen alle - nyt kun se tapahtui omalle kohdalle ja tajusin, ettei käveleminen todellakaan ole mikään itsestään selvä asia. Oon nyt syönyt mitä sattuu ja paino on jojoillut jatkuvasti sinne tänne. Viimeisen viikon olen oikeastaan elänyt sipsillä, suklaalla ja Pepsi Maxilla. Että ei mene hyvin näiden terveysjuttujen kanssa. Joulukin on ihan kohta ovella ja olisi aika hyvä, jos saisin aloitettua asioita ennen sitä. Yritän muodostaa kuntoilusta ja hyvin syömisestä itselleni rutiinin, jota noudattaisin sitten aattonakin ja välipäivinä jajaja... :D

Mutta kuitenkin, jatkossa päivittelen tilannetta otsikolla "PJPK #2,3,4, jne...", jotta sitten ne joita ei kiinnosta, voivat skipata koko tekstin tarvitsematta lukea ensimmäisiä lauseita. Saatan myös julkaista joitakin kroppakuvia silloin tällöin, jos siis kehtaan! Se vain tosissaan helpottaisi tätä vähän ja pakottaisi pysymään ruodusssa, kun ulkopuoliset näkeävät miltä se masu näyttää (tätä kuitenkin lukevat parit tutut ja fiksuna ihmisenä olen kirjoittanut omalla naamallani). Okei kyllä te tiedätte, luotan ainakin siihen. Mun selitykset eivät aina ole kovin loogisia... Mutta joo, polvi ja sen kuntoutus tulevat kuitenkin olemaan se ykkösjuttu. Painonpudotus on lähinnä taustalla helpottamassa. Kerron kyllä sitten, oliko sillä mitään vaikutusta.

Hyvää itsenäisyyspäivää muuten, vaikka se olikin mun kellon mukaan jo eilen! x) 

Porno

En muuten olisi käsitellyt tätä aihetta, mutta sain sähköpostia yhdeltä naiselta, joka lueskelee mun blogia (terkkuja sinne!) ja pyysi, että kirjoittaisin oman mielipiteeni pornosta. Hän myös jakoi kanssani palasen elämästään pornoaddiktin kanssa. Sain lukea hurjia juttuja ja sen inspiroimana halusin käsittellä tätä aihetta kunnolla. Tästä teksistä tulee kyllä pitkä, koska en jaksa alkaa väsäämään mitään part kakkosta, nyt on kunnon moodi kirjoittaa ja sen myös teen.

Pornohan on sinänsä jokaiselle henkilökohtainen asia ja sanon heti tässä alussa, että kerron vain oman mielipiteeni asiasta kärkkäin sanamuodoin, kuten mulla on tapana. En halua loukata ketään ja korostan, että jokaisella olkoon oma mielipide, joista ei mielellään käytäisi minkäänlaista vääntöä, mikäli keskustelua syntyy. Keskustelkaamme siis kuin aikuiset ihmiset. Mutta se siitä introsta.

Porno on nykymaailman normaalein ja luonnollisin asia, jota harrastaa jokainen mies ja ainakin joka kolmas nainen, ainakin joidenkin lähteiden mukaan. Mua ärsyttää se, että pornon katsomisesta ja siitä tykkäämisestä ollaan ensinnäkin tehty 

• a) miehen mitta, eli mies on homo tai jotain mikäli ei pornoa katso 
• b) naisen mitta, eli mikäli nainen katsoo itsekin pornoa ja ennen kaikkea pitää siitä, että oma mies katsoo pornoa, on hän onnistunut naisena. Mikäli taas nainen ei pornoa hyväksy tai ei pidä siitä, on hän oitis äärifeministipaska, hiekkapilluinen ahdasmielisyyden ilmentymä

Juu, jokainen tavallaan. Mutta mun mielestä tuo on niin väärin. Itsehän siis en pornosta välitä ja se enemmän aiheuttaa mussa inhon tunteita kuin mitään muuta. Syynä siis ei ole se, että kokisin pornon jotenkin uhkana tai että olisin jotenkin kateellinen niille naisille siinä (toisin kuin monet väittävät, mikäli ilmaisee mielipiteensä julkisesti), vaan siihen vaikuttavat monet muut jutut.

Ensinnäkin, en halua olla aivopesun uhri. Totta kai pornosta on nykypäivänä tehty normaali ja täysin luonnollinen asia, kun pornoteollisuus on kuitenkin suurimpia ja tuottavimpia teollisuuksia maailmassa, ja pehmopornoa näet oikeastaan kaikkialla. Toisekseen, siihenkin porukka näyttää voivan jäädä koukkuun, kuten tämä nainen mulle sähköpostissaan kertoi. Mikä tahansa addiktio on pahasta, oli se sitten pakkomielle pornoon tai vaikka siihen alkoholiin. Hän on myös elävä esimerkki siitä, miten parisuhde voi kärsiä toisen pornon suurkulutuksesta. Tiedän, ettei hän ole ainut, joka joutuu kokemaan tuota. Mutta siitä ei sen kummemmin haluta puhua ääneen, koska saa vain tuomitsemista osakseen. Äärimmäisen surullista.

Monet myös sanovat, että pornoa tuijottaessa mielikuvitus kasvaa ja sängyssä keksii enemmän juttuja mitä voi kokeilla. Uskallan kuitenkin väittää, että on varmasti muitakin tapoja keksiä uusia asentoja tms kuin pelkkä se pornon tuijotus (jostain siihenkin on asennot sun muut keksitty ja kyllä, ihan ihmisten päistä ne jutut ovat lähtöisin). Itse asiassa jo se, ettet jaksa miettiä itse mitään sängyn puolella/et pysty masturboimaan ilman pornoa, kertoo jo vähän sun mielikuvituksen puutteesta. Se, että repii ideoita pornosta ei todellakaan kerro omasta mielikuvituksesta mitään. Helppohan esimerkiksi niitä naisia on tuijottaa ja kun huomaa, että he sattuvat nauttimaan jostakin, saa päähänsä kokeilla kysiestä juttua omaan naiseensa. Ihan tälleen kärjistettynä esimerkkinä. Niinkun, sen sijaan, että kuuntelee sen oikean naisen kroppaa ja pyrkii sen mukaan tekemään asioita, mielummin tuijottaa sitä feikkaamista ruudulta ja päättelee siitä asioita. Että pikku vinkki eräille miehille: opetelkaa käsittelemään niitä naisia oikeasti. Koska tosiaan, suurin osa siitä toiminnasta on  feikattua ja käsikirjoitettua, ja ainakin naisena voin sanoa, että liian usein sen kirkunan ja "nautinnollisten ilmeiden" läpi paistaa kipu ja halu lopettaa koko touhu. Mutta eipä sitä kukaan pysähdy miettimään, oma nautintohan siinä on kyseessä. Tuokin on yksi asia mikä mua ällöttää: ihmiset nauttivat toisten kivusta jopa ihan tietämättään. Itse en pysty katsomaan pornoa jo senkin takia, että päässäni pyörii koko ajan ajatus, etten voi tietää kuka tuo nainen on naisiaan. Entä jos hänet on pumpattu täyteen huumeita ja pakotettu kaikkeen? Äh, en osaa selittää, mutta kai te tajusitte pointin. En vain halua koskaan nauttia toisen tuskasta, olin siitä tuskasta varma tai en. En halua edes vahingossa.

Puhutaanpa sitten vähän tieteellisistä juttusista. Porno aiheuttaa mielihyvää, sen tietävät kaikki. Tämä mielihyvä syntyy kuitenkin samoilla aivojen palkitsemisjärjestelmän alueilla kuin vaikka huumeiden ja uhkapelaamisen aiheuttama mielihyvä. Mikäli pornoa kuluttaa ihan oikeesti paljon, aivojen palkitsemisjärjestelmää kuormitetaan liikaa, jolloin mielihyvän syntymiseen tarvitaan pikkuhiljaa aiempaa voimakkaampia ärsykkeitä. Tämä näkyy ihan oikeesti muutoksina aivojen rakenteessa ja toiminnassa. Kohtapa se oma pornoa katsova mies/nainen ei välttämättä enää kiihotukaan kumppanistaan, ja siitä sitten vasta riemu repeää ja seksiongelmat syntyvät. Ihmisten aivot eivät ole tarkoitettu siihen, että voi katsella ihan mitä vain ilman seurauksia. Eivät aivot ymmärrä, että ihmisen ja niiden pornonäyttelijöiden välissä on ruutu. Aivot vastaaonttavat asian tosiaankin aika yksinkertaisesti ja siinä vaiheessa oot luolamiehen tasolla. Ja tuo on ihan oikeasti tutkitusti todistettua, voitte vaikka etsiä netistä. Koska pornon katsominen voi ihan oikeasti jossain vaiheessa yltyä liiallisuuksiin, sitä katsoessaan ottaa sen riskin, ettei pian välttämättä enää halua harrastaa oikeiden ihmisten kanssa mitään tai mikä pahinta, ei pysty siihen. Porno on kuitenkin niin käsikirjoitettua ja manipuloitua stimuloimaan oikeita kohtia aivoissa taukoamatta, että ihminen pikkuhiljaa opettaa itseään pitämään pelkästään sitä ruudulta nähtyä kiihottavana ja sellaisena, mitä itse haluaa. Not good, vai? Ai niin joo, iso osa ihmisistä on näitä liberaaleja tapauksia liberaaleine haluineen ja seksuaalisuuksineen, muulla ei ole merkitystä. Se valitettavasti vaikuttaa monissa tapauksissa parisuhteeseenkin, vaikka sitä ei halutakaan myöntää.

Tämän kanssa saatte sitten ihan mieluusti olla eri mieltä, mutta tosi monissa tapauksissa miehen pornon katsominen aiheuttaa joissakin naisissa huonoja tunteita, joiden seurauksena he eivät välttämättä halua enää harrastaa seksiä omien miehiensä kanssa. Väitän, että suurimmassa osassa tapauksista kyse ei todellakaan ole halusta pistää miestä häkkiin, lukko kiinni ja avain järveen, vaikka niin monet jaksavat väittää. Tosi monille naisille tulee vain paha olo siitä, että oma mies tuijottaa muita naisia olivat he siellä ruudun toisella puolella tai eivät. Olen kuullut, että jopa hyväitsetuntoiset sanovat niin. Kyse ei todellakaan ole aina mistään mustavalkosiesta asiasta ja koska niin monet pornoa puolustelevat haukkuvat pornoa vastustavia rajoittuneisuudesta, kyllä se asia menee ihan toisinpäin. Mun mielestä se, ettei kykene hyväksymään muiden mielipiteitä kuin aikuinen vasta rajoittuneisuudetsa kertookin. Miksi ei vain voi hyväksyä sitä, että joillekin voi vain tulla paha olo, kyllä, sellaisestakin asioista kuin kumppanin pornon katsomisesta.

Tosi ällöttävää on muuten se, miten monet pornoa hehkuttavat naiset jaksavat lytätä niitä naisia, jotka eivät kyseisestä toiminnasta perusta. "Oon vähäks niinkun hyvä nainen ja miehet rakastavat mua sen takia kun tykkään pornosta ja sallin sen mun miehelleeeeeh!" ja tuota saa muuten kuulla usein, jos yhtään lukee keskustelupalstoja tai on kuuntelemassa ihmisten pälätyksiä. Itse asiassa tämä nainen joka mulle sähköpostin lähetti, pyysi, etten tuomitsisi hänät. Miksi tuomitsisin edes? Mun mielestä naisten olisi edes joskus hyvä puhaltaa yhteen hiileen ja olla toisilleen tukena sillon, kun sattuu. Eikä olla heti ensimmäiseksi lyttäämässä ja olevansa niin paljon enemmän niitä naisia :( Teidän kuitenkin paljon tyyppejä, joista miehensä pornon katsominen tuntuu pahalta, eikä kyse ole silloin mistään mustasukkaisuudesta tms. He vain tajuavat sen, että olemassa on se riski, että mies saa itsensä siihen pisteeseen, ettei enää halua omaa naistaan. Ja kyllä se syö naisen istetuntoa väkisinkin, eikä se ole pidemmällä tähtäimellä kiva juttu.

Joten kaikki ahdasmielisiksi haukkuvat ja muuten ikävästi kommentoivat voivat painua sinne omaan täydelliseen kuplaansa ja sallia niille miehilleen pornon katsomisen niin paljon kuin sielu sietää ja puhun nyt näistä täydellisistä naisista vailla heikkoja kohtia. Vaikka eihän se koskaan mitään sallimista ole, jokainen kun on itsenäinen ihminen ja silleen. Mutta asioista voi kuitenkin keskustella, mun mielestä ei nimittäin ole mikään vakava juttu pyytää toista lopettaa pornon katsominen tai edes vähentää. Se on sitten sen toisen osapuolen käsissä, suostuuko vai ei, mutta kyllä aina pyytää voi. Itse asiassa oon aina ihmetellyt ihmisten fanaattista ja pakkomielteistä suhtautumista pornoon. "Ei, kulta en voi lopettaa Christy Mackin tissien tuijotusta, koska se on osa mun seksuaalisuutta ja sitä kautta toteutan fantasioitani ja ei kulta, mitään muuta tapaa edellä mainittujen juttujen toteuttamiseen ei oo!" Ihan niin kuin ihminen muka oikeasti ei pärjäisi ilman pornoa? Löysin paljon videoita netistä, joissa pornon katsomisen lopettaneet miehet sanoviat, että se on ollut heidän elämänsä parhaimpia päätöksiä. He ovat oppineet kunnolla nauttimaan oikeista naisista ja oikeasti opettelemaan käsittelemään heitä itse, eikä toistamalla heihin samoja maneereja kuin pornossa. Mun mielestä sitä oli kiva kuunnella, palasi jopa usko siihen, ettei kaikkien miesten tarvitse katsoa pornoa ollakseen onnellisia. Onneen on muitakin teitä. Ja kun rupesin miettimään asiaa omalta kannaltani, aloin nauraa ääneen. Jos oma seksuaalisuuteni ja fantasioiden toteuttaminen olisi toteuttavissa vain sillä, että saisin tuijottaa paidattoman Johnny Deppin kuvia ja tälleen kaikki päivät, niin voi aamen sentään ja hallelujat päälle. Voisin sanoa olevani seksuaalisesti aika helkutin köyhä ihminen.

Tosin joo, on niitäkin tyyppejä, jotka katsovat pornoa aniharvoin, eikä se vaikuta heihin oikeastaan yhtään. Käsittelinkin aihetta lähinnä sellaisten tapausten kannalta, jotka tekevät sitä säännöllisesti ja usein, tai jopa monia kertoja päivässä päivittäin.

Mutta joo, en tuomitse ketään pornoa katsovaa ja toivon, etteivät hekään jaksa ikuisesti tuomita niitä, jotka sitä eivät katso eivätkä tykkää. Välillä on nimittäin kovin kuluttavaa riidellä omista mielipiteistään. Itse ei sano mitään ikävää tai hauku päin naamaa, mutta jostain syystä porukka silti jaksaa laukoa loukkaavia kommentteja. Ja itse asiassa kaikki noita kommentteja laukoneet ovat olleet naisia. Joten terve vain teille, onko kivaa olla "täydellisiä", häh? Jos mun mielestä ihminen voi paremmin katsomatta pornoa, se on mun mielipide. Sulla on oma mielipide. Hänellä on oma mielipide. Ei niistä asioista tarvitse alkaa riitelemään tai kilpailemaan siitä, kuka on paras ja oikeassa. Oon puhunut, joten mielellään niitä kommentteja kehiin! Aihe on sinänsä mielenkiintoinen ja keskustelemisen arvoinen. 

#sickworld

En ajatellut kirjoittaa tästä aiheesta tänne, mutta jotenkin tuli pakottava tarve. Kyse on siis tästä Pariisin tilanteesta, josta varmasti jokainen on kuullut ja josta jokaisella on varmasti oma mielipiteensä. Oon lukenut paljon, miten monet ovat kovin vittuuntuneita siitä, että maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa koko ajan, mutta vain Pariisi nostetaan jalustalle. Kuulemma tosi tekopyhää. Ei minusta. On aika luonnollista järkyttyä näin yllättävistä tapahtumista.

Kyllä, järkyttää kovasti sitä mitä Pariisissa tapahtui ja toivon paikallisille pelkkää hyvää. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten olisi myöskin järkyttynyt siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Eikä minusta ole mitään kamalaa myöntää, että tuossa asiassa hirvittää paljon se, miten lähelle nuo terrori-iskut kohdistuvat ja miten ne olisivat voineet sattua omalle kohdalle. Eurooppa on ainakin oman pienen elämäni aikana ollut melko rauhallinen paikka ja kieltämättä nostattaa karvoja pystyyn se tieto, että äksönin taso täälläpäin saattaa nousta aikamoisiin mittoihin. Tiedostan kyllä, että sotaa on paljon tuolla Lähi-Idässä, mutta valehtelen jos sanoisin, ettei tuo Pariisijuttu töki mua kylkiluiden väliin eniten.  

Sen lisäksi siis, että "I´m praying for Paris", "I´m praying myöskin for the whole world". Se mitä Pariisissa tapahtui, rikkoi Euroopan "lintukoto"-mielikuvan.  Eikä ole mitään pahaa siinä, että sen tiedostaa ja on järkyttynyt, 

Kaikista kamalinta tuossa koko jutussa on kuitenkin se, että kaikki on vain isojen kihojen peliä. Uhrien määrällä ei ole suurin merkitys tuossa asiassa mielestäni. Sillä on merkitystä, että nämä isot kihot pelaavat viattomien ihmisten hengillä vain, koska raha ja valta. Se oksettaa mua. En tiedä kuinka monet uskovat esimerkiksi telkussakin esitettyyn presidentti Barack Obaman suruvalitteluun, mutta itse näen pelkkää kaksinaamaisuutta. Jos Yhdysvallat haluaisi oikeasti pysäyttää ISIS-järjestön, se olisi jo tehty. Sota on valtiolle taloudellisesti kannattavaa. Ja kaikki mitkä tässä maailmassa merkitsevät, ovat raha ja valta.  Meille syötetään paskaa ihan kunnon kauhalla ja liian iso osa ihmisistä uskoo siihen. Hallituksissa istuu aina tyyppejä, jotka tietävät jotakin, mitä me ei tiedetä. Ja sitä jotain ei meille koskaan kerrota. Me kansalaiset ollaan näiden isojen kihojen pelikentällä samalla, kun ne pelaa näitä sairaita pelejään meidän kustannuksella. 

Toivoisin kamalasti, että tämä kaikki paha loppuisi jo, mutta se ei lopu. Ainut asia, mitä voi tehdä, on toivoa parasta. Ja pitää yhtä muiden ihmisten kanssa. Siksi ihmisten kuuluisi puhaltaa yhteen hiileen ja olla uskomatta yhteiskuntaansa liikaa. Ehkä vielä jonain päivänä tämä on ohi.

"Lihavat eivät voi käyttää bikinejä"

Oon nähnyt tuon yläpuolelle laittamani videon jo jonkun aikaa sitten, mutta vasta tänään nähdessäni Facebookissa The Voicen kirjoittaman jutun kyseisestä videosta, mun jokainen aivosolu alkoi huutaa. Tietyt kommentit nähdessäni meinasin jo revetä kahtia päästä alkaen. Sitten mietittyäni aihetta enemmän alkoi tuntua, etten enää vain kestä tätä nykypäivän typeryyttä. Tästä tuleekin siis ragepostaus, hah. Mun lempipostauksia siis. Tahdon siis korostaa, että vaikka puhun tässä postauksessa enemmän suurikokoisista ihmisistä, en missään nimessä vähättele hoikkia.

Voivatko lihavat siis käyttää bikinejä tai ylipäätään paljastavia vaatteita? Ensinnäkin, vihaan sanaa lihava tai läski. Mä tykkään enemmän käyttää sanaa suurikokoinen tai muuta vastaavaa. Toisekseen, en ymmärrä sitä, miksi suuremmat naiset eivät saisi paljastaa ihoaan. Miksi hoikat ja treenatut saavaat? Niinpä. Eiköhän syy piile niissä yleisissä ihanteissa. On epäreilua, että naiset laitetaan "eri tasoille" ulkonäön takia. Jos olet suurempi nainen, sulla ei  ole mitään oikeutta olla onnellinen kropastasi, päinvastoin. Sun pitää piilottaa sen jokainen sentti.

Olen usein kuullut, että nämä "lihavat" naiset ovat porukan mielestä ällöttäviä, epäviehättäviä ja rumia. Miksi ihmeessä? Pitääkö näiden naisten tosiaankin pukeutua säkkeihin ja rannoillakin loikoilla peittoihin kääriytyneinä vain sen vuoksi, että ihmiset eivät kestä nähdä heitä ja heidän puolialastomia vartaloitaan? Onko se näiden suurempien naisten ongelma, että läski nähdään kamalana asiana, ja monien ihmisten päivät menevät pilalle heidän nähdessä kauppakeskuksessa suuremman tytön pukeutuneena minishortseihin selluliittijalkojen kera?  Jos hoikat saavat pukeutua miten haluavat ja niin paljastavasti kuin haluavat, eivätköhän suuremmatkin voi. Ketä oikeasti kiinnostaa mitä muut päälleen pistävät?

"No mutta sehän on tosi epäterveellistä olla lihava? Heidän terveytensä kärsii siitä". Seriously? Olen kuullut monen naisen sanovan noin, enkä voi muuta kuin ravistella päätäni. Miten tekopyhää, oikeasti. Se nyt vain on fakta, että ihmisiä kiinnostaa eniten lähinna oma napa ja se, miten itse voi. Mun mielestä on naurettavaa, että lihavan naisen nähdessään porukka vetää pöydälle sen ikuisen terveyskortin. Ihan kuin ihmisiä oikeasti, tosissaan ja vilipittömästi kiinnostaa  muiden terveys pätkän vertaa. Mun silmään terveyteen viittaaminen on siis pelkkä turvallinen tapa arvostella muita ihmisiä, heidän ulkonäköään ja elintapojaan. Tätä en tule koskaan ymmärtämään.

Lisäksi mun mielestä on aivan järjetöntä se, että nykyään oot olemassa vain muiden miellyttämistä varten. Et voi isompana naisena kävellä kadulla tai kaupungilla shortseissa tai lyhyessä hameessa, koska et yksinkertaisesti ole tarpeeksi viehättävä ja kaunis muiden silmiin. Olet liian lihava. Selluliittia löytyy aivan liikaa. Reidet löllyy. Maha roikkuu. En ymmmärrä, miten tyhjä elämä pitää olla, jos käyttää niin paljon energiaa muiden tuijottamiseen ja alaspäin katsomiseen. Mä en ikinä tee niin. Mä en ole kukaan tekemään niin. Ettekä ole tekään. Me kaikki olemme samalla viivalla koosta ja ulkonäöstä riippumatta. Mun päivä ei mene pilalle siitä, että näen suurikokoisen naisen paljastavissa vaatteissa. Itse asiassa ihailen hänen rohkeuttaan pukeutua niin yleiset ihanteet ja mielipiteet huomioon ottaen. Tämä maailma tarvitsee lisää itsevarmoja naisia, jotka vähät välittävät kauneusihanteista. Monet suuremmat naiset, joita tunnen, ovat juurikin kuten edellä mainitsin. He ovat sinut itsensä kanssa, kantavat kroppaansa ylpeydellä ja pukeutuvat tasan niin kuin haluavat riippumatta randomien mielipiteistä. Maailma on kaikille yhteinen, sen kaupunkien kadut ja rannat ovat yhteisiä. Kaikilla on siis sama oikeus pukeutua niin kuin huvittaa. Se ei ole pelkästään hoikkien oikeus. Järjetöntä, että jotkut ihmiset sanovat tyyliin: "En tahdo nähdä lihavia ihmisiä edessäni kävelemässä pienissä vaatteissa. Ällöttävää! Voisivat pukeutua peittävämmin tai vaikka jäädä kotiin", vaikka eivät ole yhtään sen parempia tai hienompia ihmisiä kuin suurempikokoisetkaan. Mua inhottaa tuollainen. Ja surettaa ennen kaikkea. Ihan kuin kaikki "täydelliset" olisivat jotakin jumalia, joita pitää palvoa ja joiden tieltä on väistyttävä takavasemmalle.

"Miksi läskit saa haukkua meitä hoikkia, mikä on myös yleisesti hyväksyttävää, mutta me ei saada haukkua niitä?" Tuo on typerä kysymys. Tuollaisten kohdalla mietin aina, että kysyjä/toteaja on menettänyt viimeisetkin järjen hivenensä. Miksi välittää noin paljon siitä, mitä mieltä muut ovat ja mitä he sanovat? En sano, että haukkuminen olisi oikein tai hyväksyttyä niin suuren kuin pienenkään ihmisen puolelta, mutta maalaisjärkeä saa tuossakin asiassa käyttää.  Jos ottaa itseensä kaikki tuollaiset randomien sanomat asiat, olisi hyvä miettiä hetken missä mättää. Onko itsetunnossa kenties vikaa tai jotain? 

Ai niin. Tämä ihmeellinen SKINNY - FAT - taistelu saisi luvan jo loppua. Kaikki voisivat pitää huoltaa omasta elämästään ja keskittyä siihen omaan kroppaansa. Jookos?